094: Tällä kertaa vähän muutakin heppailua Mossen ohella

Tänään kaverini Sari pääsi ratsastamaan Mossea. Nyt kun on syysloma, niin olen kavereiden kanssa päässyt puuhailemaan ja heppailemaan yhdessä. Ja totta kai kun kuitenkin melko harvoin nähdää, sai Sari totta kai päästä Mossen selkään, kun hän meillä kylässäkin kerta oli. Kenttä oli tänään tosi hyvässä kunnossa, koska lunta oli satanut sen verran sopivasti, että se ei ollut enää kova vaan sopivan pehmeä eikä alla oleva jäätynyt hiekkakenttä haitannut menoa. Eli käynnin lisäksi myös ravasimme! Laukkaa me ei vielä tänään menty, koska Mossellakin on ollut nyt niin monta vapaapäivää ja päätettiin aloittaa taas liikutus ilmojen salliessa vähän varovaisemmin. Tosin ja toki jos huomenna sää taas sallii ja menen ratsastamaan, todennäköisesti laukkaankin. Mosse on kyllä laitumella näinä kaikkina päivinä saanut hepuleita ja juossut ja vetänyt kunnon pukkilaukkaa! Sen mielestä on ihanaa laukata kun hokit on jalassa ja on hyvä pito, että uskaltaa vähän pomppiakin sinne sun tänne. :)

Sarin ja Mossen kanssa keskityttiin tänään ehkä eniten Sarin istuntaan ja käsien asentoon. Käytettiin sellaista niksiä hyödyksi siihen, ettei ratsastaja ojenna ja anna käsiä hevoselle vaan pitää ne itsellään jotta hevonen on oikein ohjas- ja kuolaintuntumalla. Hain vain metsästä sopivan pitkän ja ohuen/paksun oksan, kynin sen tasaiseksi ja se keppi laitettiin sitten ratsastajan käsien välistä selkää vasten. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. :D Tämän niksin sain kuulla valmentajalta (vaikka he käyttivätkin raippaa siinä). Mossen ratsastettavuus parantui heti kun ratsastaja ei antanut hevoselle liikaa ohjaa. Mutta keppi meni sitten poikki, enkä enää lähtenyt uutta hakemaan. Mutta sen jälkeen Sari ratsasti niin paljon huomattavasti paremmin. :) Mossella me ei tehty sen kummempia kuin ympyröitä ja voltteja. Keskiympyrällä pyysin Saria taivuttamaan Mossea vuoroin sisälle päin, vuoroin ulospäin ympyrän kaarevalla uralla.

Sitten keskityimme vähän ravinlisäyksiin, joita Sari ei saanut kunnolla esiin Mossella. Oikeastaan lävistäjällä kun piti lisätä ravia, ei Mossessa ollut mitään eroa normaaliin ravitempoon. Mosse parka taisi olla vähän "ruosteessa", kun ei olla edes varmaan puoleentoista viikkoon tehty muuta kuin käyntityöskentelyä. Siksipäs minä päätin käväistä Mossen selässä vähän herättelemässä sitä. Ja siitä kun se heräsi niin tulipa hienoja lennokkaita lisäyksiä. Hetken päästä kun kaikki ravityöskentelyt sujui hyvin ja kun pyysin Mossea käyntiin, oli se niin ravivaihe päällä ja innokkaana että se ei edes heti siirtynyt automaattisesti käyntiin niinkuin yleensä! Sitten Sari kipusi takaisin selkään ja alkoi jo Sarillakin lisäykset tulemaan Mossen kanssa kivasti. :) Mosse tarvitsi vain vähän aikaa taas tajuta, että pitää tehdä töitä kunnolla! 

Ihana, ihana Mosse! Niin kaunis. ♥

Tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy muuten se kepakko ratsastajalla. 

Meidän kotitallin heppahommien jälkeen me lähdettiinkin sitten porukalla ystävämme ja samalla kengittäjämme luona käymään ihastelemassa uutta rakennettua pihattoa hevosillensa, ja tietysti heppojakin! Pihatto oli kyllä tosi hieno, ei voi muuta kuin kehua! Kelpaisi kyllä meillekin vielä semmoinen tuonne laitumen puolelle. ;) Kaikki Jaanan hevoset olivat ihania ja seurallisia, tulivat portille vastaan rapsutuksia kerjäämään. (Paitsi tuo suokki ei ollut Jaanan oma, mutta ne lämpöset olivat.) Ja totta kai me kamera otettiin mukaan ja kuviakin otettiin! Jaanan koira Minni, jackrusselikin tuli ulos vähäksi aikaa kaveriksi.

Niin ihana ja pieni duracell-pupu. :) 

Jaana oli juuri samoihin aikoihin lähdössä kokeilemaan pienellä, mustalla shetlanninponillansa rekiajelua. Kärrythän sen ponin perässä on aikaisemminkin ollut, muttei koskaan ennen rekeä. Muttei Nasu-poni ollut moksiskaan! Se kulki tosi hienosti, ihan valmis rekiheppa jo oli. :) Jaana ajoi ensin ponia kentällä hetken aikaa ja sen jälkeen minäkin hyppäsin kyytiin matkustamaan. Vähän taisi olla hankala ponilla rekeä vetää, kun luntakaan ei vielä ole niin paljon. Käytiin sitten pieni mutka vielä ajotiellä ajamassa, jos siinä olisi reki vähän paremmin luistanut. Rekiajeluiden jälkeen poni pääsi takaisin tarhaan lauman luokse heinää mussuttamaan. On nuo pikku ponit niin suloisia, että ihan itsellekin tuli kaamea ponikuume! Mossekin saisi kaverin. Ja shettiksen kanssa olisi niin mukava tehdä juuri reki- ja kärryhommia, sekä hiihtoratsastustakin! Ja kaikkien temppujen opettaminen sun muu. Voi apua, minä tahtoa pieni poni!