156: Auringossa nautiskelua!

Tänään paistoi aurinko niin kirkkaasti taivaalla ja se vieläpä lämmittikin ihanasti! Mosse siis torkkui laitumella polun varrellaan ja nautiskeli selvästikin auringon lämmöstä. Siellä se pää alhaalla nuokkui silmät puoliummessa ja lepuutti samaan aikaan toista takajalkaansa.  Vaikka Mosse olikin uninen, se piristyi kun minä menin kameran kanssa ottamaan kuvia. Itse olin vain vähän tyhmä, kun kävelin pitkän matkan umpihangessa ja kastelin housuni ja kengät aivan märiksi! :D Ne eivät varmaan kuivu enään koskaan... Joka tapauksessa, kun Mosse ensin vain torkkui, mutta sitten kun minä tulin, niin Mosse lähti taapertamaan aidan viereen luokseni. Sehän sopi minulle mainiosti! Sain otettua niin kivoja kuvia ja hauskoja videopätkiäkin. Mosse räpytteli silmiää ja haukotteli suloisena. Voi, miten ihanaa aikaa kevät onkaan!

Ei oo meidän Mossella Pepsodent-hymyä!

Huomatkaa vasen etujalka! Se oli kömpimässä paksun nietoksen läpi, mutta homma jäi vähä kesken ja  Mosse
jätti jalkansa tuohon asentoon hetkeksi, ennen kuin taas astui eteen päin. :D

Lumiturpa.

Vähän irvistelyä.

Meillä oli tänään taas tunti Mossen kanssa Johannan pitämänä. Alkutunnista Mosse taas teki samoja juttuja, ei se ollut oikeastaan ihmekään. :D Mutta siitä huolimatta sain tehtyä hommat ihan kunnolla, eikä Mossen yritykset luistaa hommista oikeastaan vaikuttanut niin huomattavasti, vaan sain aina jatkettua omaa ratsastustani. Mitään erityistä emme tunnilla tehneet, koska oikeastaan emme pystyneetkään keskittymää muuhun, kuin siihen, että Mosse kuuntelee minun pohjettani herkästi ja reagoi aina, kun sitä käytin ja samalla liikkui eteen päin. Ongelmana on ollut vähän se, että Mosse ei ole reagoinut pohkeisiini sitten yhtään, koska olen ajoittanut pohjeavut aina väärin.

Mutta tänään keskityimmekin juuri siihen, miten saisin pohkeeni kuntoon ja avut Mossen luupään läpi ajettua. Johannakin avusti maasta käsin raipan kanssa huitoen sitä ilmassa keskellä kenttää, ja alkoi sieltä kertomaan Mosselle, että nyt täytyy totella Riikkaakin! Johan siihen tuli vauhtia. Herran  jestas, että tuntui mukavalta, kun sain istua Mossen kyydissä ja etenimme reippaasti, siis tosi  reippaasti ja samaan aikaan älyttömän helposti! Sen jälkeen Mosse alkoi kuuntelemaan  minun pohkeitanikin paremmin, ja Mosse kulki sitten niin reippaana loppuraveihin asti. Laukatkin onnistuivat, mutta ravi oli vaan jotain niin mukavaa tällä kertaa. Mosse vain vaatii niin älyttömän paljon minulta tällä hetkellä, kun se ehti oppia luistamaan vasten tahtoani...

Mutta nyt tämän päiväisen jälkeen alkoi tuntua taas siltä, että olen saamassa jonkinlaista otetta tuohon hevoseen. Se vaatii vain hyvin määrätietoista ohjausta ja napakkuutta, sen jälkeen se kulkee uskomattoman kivasti ja herkästi. :) Mutta alkutunnista tänäänkin meinasi ihan oma kunto loppua kesken, kun kaikin voimin yrität saada hevosta toimimaan. Mutta, mutta, ratsastamaan ei opi kuin ratsastamalla. Pitää edetä hitaasti, mutta varmasti. Katsotaan, mitenköhän seuraava ratsastuskertamme sujuisikaan. Toivon kyllä kaikki sormet ja varpaat ristissä, että huomennakin sujuisi yhtä hyvin!