067: Maijun valkut, toka päivä.

Kenkä saatiin kuin saatiinkin hyvin takaisin paikoilleen ennen kuin valmennukset alkoivat. Kannoimme äidin kanssa esteet ja tolpat kentälle hyvissä ajoin, jonka jälkeen äiti lähtikin hakemaan jo Maijua. Minä jäin hoitamaan, harjailemaan ja varustamaan Mossen ratsastuskuntoon! Harjasin Mossen putipuhtaaksi huolella, kun aikaakin oli. Jalkoihin laitoin Mosselle jännesuojat ja etukavioihin putsitkin. Kun sain Mossen sekä itseni kuntoon, lähdettiin kentälle. Säädin vain jalustimet estekuntoon, viimeisiin reikiinhän ne menivät. Sitten hyppäsin vain satulaan ja ehdin lämmitellä Mossen käynnissä ennen kuin äiti ja Maiju saapuivat.

Alkutunnista Maiju laittoi meille ihan vain ravimaapuomit joita tulimme useampaan kertaan. Myös korotettuja kavaletteja tultiin. Mosse nosteli kinttujansa hienosti, aina vain paremmin kun kertoja toistettiin. Välillä ei askeleet täsmänneet, jos Mosse tuli liian laiskassa ravissa puomeille tai kavaleteille. Mutta pääsääntöisesti Mosse kulki reippaasti ja kivasti eteen päin. Sittemmin tulimme myös kavaletit laukassa.

Tämä kuva on kyllä mahtava! Siis olisi tuo yksi koipi ilmassa, niin voisi sanoa että Mosse lentää tai liitää ravia samanlailla kuin Lena Furbergin piirtämä Polle-poni. Mutta mahtava kuva täytyy sanoa. Askeleet näyttävät tosissaan niin hassuilta, etten tiedä onko kyseessä puhdas ravi vaiko jotain sekasikiötä! :D

Sitten aloitettiinkin jo hyppimään pientä ristikkoa, jonka molemmin puolin oli maapuomit. Mosse oli ihana, se hyppi niin korvat hörössä tuota sarjaa ja katsoi koko ajan seuraavaa puomia esteen jälkeen! Maijukin sanoi, että tuo hevonenhan kertoo ilmiselvästi ratsastajalle ja kaikille, että: "Pysy sinä vaan siellä kyydissä, minä hoidan nää esteet ja hyppäämiset!"  Lisäksi tuon ristikkosarjan kanssa tultiin In and Out:ia, ensin hyvin matalilla korkeuksilla, jotka luokitteli kavaleteiksi. Mutta pikku hiljaa alkoi esteetkin nousemaan.

Yllä olevassa kuvassa korotettiin jo ristikkoakin tuolla jumppasarjalla, niin tehtiin myös innareihin. Voi että, miten valmentaja kehui Mossea niin kivaksi hepaksi, että se hyppää todella mukavalla tekniikalla ja kivasti selkä pyöreänä ja että Mosse hyppäsi koko ajan pienetkin esteet korkealla ilmavaralla. Mosse on myös ihan mahtava ratsastaa esteillä, se ei sähellä eikä kuumu eikä rymistä esteille, se kuuntelee ja etenee maltilla, välillä jopa hitaanlaisesti jos teet ympyrän tai muuta vastaavaa, mutta sitten kun hevonen oivaltaa, mille estelinjalle lähdetään, Mosse omatoimisesti ottaa napakamman vauhdin ja lukee kuin ratsastajan ajatukset.

Sitten pystyeste muuttui tämän näköiseksi. 

Ja tämän näköiseksi. Esteet nousivat 80 cm ja 90 cm korkuisiksi, innareissa oli ehkä 70 cm, kunnes Maiju muutti innarinkin näiden korkuisiksi oksereiksi. Hypimme myös pientä rataa näiden esteiden sekä keskellä olevien kavaletti puomien yli. Mosse hyppäsi todella hienosti!

Tämä yllä oleva kuva on minun lempparini, vaikka laatu onkin vähän heikompi. Tässä okseri oli 90 cm korkuinen ja Mosse näyttää niin komealta ja hienolta muhkealta hevoselta, joka hyppää korkealta. Mutta jo alkoi mietityttämäänkin näiden estekorkeuksien kanssa tuo koulusatulalla hyppääminen, siinä kun satulan takakaari pukkasi minua aina alastuloissa eteen päin. Mitenkäs siinä sitten kävikään, yhdellä toisella hypyllä tälle samalle esteelle Mosse joutuikin ponnistamaan aika kaukaa, alastulosta tuli niin jyrkkä ja satula pukkasi minut alas maistelemaan kentän pohjaa ja tunnustelemaan olisiko se pehmeää!

No, pehmeähään se oli. Mosse pysähtyi saman tien kun maahan mätkähdin. Korkealtahan sitä alas tultiin, mutta mitään ei sattunut eikä edes käynyt. Maiju tuli pitämään Mossea hetken, kun tunnustelin paikat oliko mikään rikki. Ei ollut, joten jep, eikun takaisin satulaan ja uudestaan hyppäämään rata alusta loppuun. Mosse hyppäsi viimeiset hyppynsä mahtavasti! Sitten lopuksi esteiden jälkeen piti kaasutella hevosta vähän reippaammin eteen päin koko kierroksella uraa, josta Mosse sitten innostuikin heittämään pukin kun vähän raipalla kannustin etenemään. Rojahdin kaulalle ja Maiju vaan huusi: "Nyt et kyllä toista kertaa tipahda!" Ja enhän minä tipahtanutkaan!

Nyt ei voi kyllä sanoa, että olisi ollut hidas estetunti. Mitään vouhkaamista ei Mossen kanssa tapahtunut, mutta poika jaksoi liikkua reippaana eteen päin alusta loppuun. Paljon otettiin käyntipätkiä löysin ohjin aina sillä välin, kun Maiju muutti esteitä ja tehtäviä.

Ja kaikki varmaan arvaavat, mitä viimeisimmän kuvan jälkeen tapahtuikaan. Ei kai se auta muuta kuin kakun leivontaan ruveta! Mutta niin olen tyytyväinen näihin tämänkertaisiin valmennuksiin, oli niin huippu kivaa ja mukavaa! Ja Mossesta ei voi olla tykkäämättä. <3