Väistöjen jälkeen teimme laukkajuttuja, aluksi ihan vain nostoja ja siirtymisiä. Mosse tuntui heti laukatessa reippaalta ja laukkakin oli parempi laatuista. Laukatessa tein välillä pääty-ympyrän, sen jälkeen pitkälle sivulle laukan lisäys ja lyhyellä sivulla kiinni. Johannalla oli tarkoitus alkaa harjoituttamaan minulla vastalaukkoja, joten tämän äskeisen homman jälkeen aloimme sitä reenaamaan. Johanna kertoi ensin minulle käytännön asiaa, sitten ruvettiin töihin. Joten, ensin tein ympyrän, jonka jälkeen lähdin etenemään melkein kuin lävistäjää, mutta jyrkemmin ja jatkoin samaa laukkaa. Jos nyt mentäisiin oikealle kierrokselle vasemmassa laukassa, täytyi minun muistaa pitää laukka-avut juuri oikein päin, jottei Mosse laukkaa vaihtaisi, se kun tekee sen melko herkästi, jos ratsastaja tekee virheen! Mutta vastalaukka onnistui hyvin, teimme jopa pääty-ympyröitä vastalaukalla, eikä Mosse vaihtanut kuin kerran laukan oikeaksi toisessa suunnassa.
Laukkahommailujen jälkeen teimme avoja, ihan vain uralla toisella pitkällä sivulla. Kulman jälkeen pitkän sivun alussa teimme ensin voltin, halkaisijaltaan noin kahdeksan metriä, jonka jälkeen siirryimme uralle jo valmiina avo asennossa. Aluksi käynnissä, missä Mosse kyllä tuli avot hyvin, mutta oli vähän hitaanlaisempi. Joten ravissa avot sitten onnistuivatkin paremmin. Pitäisi vähän enemmän avojakin alkaa treenaamaan, oikeaan suuntaan avot onnistuivat helpommin kuin vasempaan! Mutta kyllä se siitä sitten alkaa sujumaan, kun vain harjoittelee ajan kanssa. :) Avojen jälkeen teimme vielä vähän laukaten loivaa kiemurauraa, eli vastalaukkaa haimme niilläkin pätkillä. Ja viimeinen kiemuraura tuli todella kivasti ja oikeanlaisilla ja sopivilla asetuksilla ja taivutuksilla! Mahtavaa!
Lopuksi otimme vielä väistöjä ravissa, tällä kertaa diakonaalilla, eli koko lävistäjällä. Mosse tuli väistöt pääsääntöisesti hyvin, välillä hevonen oli vähän vinona tai takapää meni edelle. Mutta kun itse hoksin, milloin hevonen kulki väärin, sain korjattua tilanteen. Ja kunhan raippa oli apuna pohkeen takana vähän herätellen, alkoi Mossekin ottamaan hyvät väistöt. Ravin vauhtikaan ei hiipunut.
Ja ihan lopuksi lopuksi otimme lävistäjän keskellä siirtymisen kolmen käynti askeleen verran ravista. Tämä ei ollutkaan niin helppoa, mitä olisi voinut kuvitella, Mosse nimittäin ei malttanut odottaa tarpeeksi ja lähtikin ravaamaan ennen aikojaan. Mutta aina kun onnistuttiin, sai Mossekin kiitoksen. :) Ja sitten aivan lopuksi kun oli jo loppukäynnitkin kyseessä Johannalla oli Mosselle namupala taskussa, jonka Mosse sai kun se oli tänään niin hienona ratsuna! Johannalla oli muuten oma koiransa auton kyydissä, Pekka-poika, dobermann rotuinen, jonka Johanna päästi vähän aikaa jaloittelemaan ennen kuin lähti. Mosse pitää niin hirmuisesti koirista, mutta Pekka on jo niin tottunut niihin, ettei se jaksanut tulla edes moikkaamaan Mossukkaa. Pekka merkkasi vähän reviiriä, söi heinää ja kävi lantalassakin... Voi, kuinka söpö ja ihana Pekka on luonteeltaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lähetähän terveisesi alla olevaan kommenttiosioon!