Tänään osallistuin äitini kanssa eläinlääkärin luennolle hevosen ensiapuun liittyen. Luennolla käsiteltiin hevosten eri sairauksia, esimerkiksi ähkyä, kaviokuumetta, silmätulehduksia, haavoja ja haavojen hoitoa... Kaikkea mahdollista hevosen terveyteen liittyen! Luento oli ilmainen, joten siksihän me tottahan toki menimme sinne! Hävettää myöntää, mutta en muista kuka luentoa piti... Mutta ProAgria liittyi asiaan jotenkin. Ja olen liian laiska hakeakseni alhaalta tiedot ja esitteet mitkä saimme ja olen myös liian laiska kysyäkseni äidiltäni kuka oli tämä nainen... :D
Luento oli todella mielenkiintoinen ja hyödyllinen, sieltä sai paljon uusia tietämyksiä ja vinkkejä henkilöiden esittämiin kysymyksiin. Äitini kirjoitti 11 sivua muistiinpanoja, eikä hän kuulemma saanut edes kaikkea ylös! Minä sen sijaan piirtelin paperille mustekynällä vähän kaikenlaista, pörröpäisistä islanninhepoista poneihin myös outoihin fantasiahevosiin. Ja en minä edes piirtänyt kuin vähän aikaa koko 4 tuntisella luennolla. Kuuntelin itsekin oikein korvat tarkkana ja opin paljon uusia juttuja! Paikallahan oli monia hevostuttuja ja ystäviämme sekä kavereita. Joten voin sanoa, että luennolla oli oikein mukavaa ja tälläiset tilaisuudet ovat aina tervetulleita!
Mosselle ei kuulu mitään uutta tai erityistä. Kelit ovat olleet kutakuinkin samaa luokkaa, mutta jo huomiseksi ajattelin lähteä kentälle ratsain kokeilemaan pystyykö siellä tekemään muutakin kuin käyntityöskentelyä. :) Kenttä ei nimittäin ollut enää tänään edes kovin liukas, joten eiköhän me jotakin pystytä nyt kuitenkin siellä huomenna tekemään.
Tänään joskus jo pimeän tultua, ehkä noin kello neljän aikoihin iltapäivästä näin, miten Mosse meni nukkumaan, tai oikeastaan torkkumaan yhteen kentän nurkista. Menin Mossen kaveriksi ja ensin tervehdin heppaa ja rapsuttelin sitä hituisen. Mutta kun Mosse vaikutti kovin sen oloiselta, että -"Älä nyt minua rapsuta, anna minun torkkua rauhassa kun sitä tänne tulin tekemään", istahdin itse vain maahan Mossen viereen ja melko pian sen jälkeen menin selälteni makaamaan siihen. Siinä maassa maatessani juttelin ja laulelin Mosselle kaikenlaista, kerroin sille satuja, heh. Mosse silti nautti ihan selvästi seurastani, sen pää alkoi nuokkumaan maata kohti, alahuuli roikkui oikein pitkänä. Välillä Mosse nuuhkaisi minua, kunnes se taas ihan selvästi torkahti. Se hengitti syvään ja rauhallisesti, ja siinä me vain olimme. Minä ja Mosse kahden kesken torkkuen.
Nämä hetket ovat niitä onnen ja ilon hetkiä, kun tajuaa, kuinka rakas ja tärkeä oma hevonen onkaan. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lähetähän terveisesi alla olevaan kommenttiosioon!