110: Köpöttelyvideo

Tänään pääsin siis pitkästä aikaa Mossen satulaan istumaan! Voi, mikä ihana tunne olikaan nousta "yläilmoihin" ja istahtaa tuttuun ja mukavaan penkkiin alas. Ja Mossekin taisi olla ihan iloinen, kun se pääsi työntekoon. Vaikkei tämän päiväinen kyllä mitään työntekoa ollut edes! Tallissa hoidettaessa Mosse seisoi nätisti ja nautti harjailuista, mutta silloin kun lähdin hakemaan Mossea laitumelta, jumitti se sinen hetkeksi kuin mikäkin aasi. "Minähän en täältä ole tulossa", se varmaankin olisi sanonut jos vain suinkin pystyisi. Mosse ei tainnut tajuta, että miten me näin yhtäkkiä oltiin lähdössä keskellä kirkasta päivää talliin kun taukoa ratsasteluista on nyt ollut pidemmän aikaa, ja varsinkin kun arkena on jo pimeää kun tulen koulusta. Kyllä se Mosse silti tuli, sen piti antaa vain ihmetellä hetken. :D

Tallissa satuloidessani Mossen pää nousi valppaan näköisenä ylös ja sen ilme oli kyllä ihan sen näköinen että, ihanaa, satula, voiko tämä olla todellista? Mossen ilme näytti jotenkin kirkastuvan kun se kuuli satulavyön solkien kilahduksen ja satulan painon selässään. Kyllä hevoset pitävät työnteosta, tässä tapauksessa ratsastuksesta. Se on asia, mikä hevoselle on opetettu ja aika ajoin koulutuksessa silloin varsana, hevoset oppivat jopa pitämään niille opetetusta työnteosta. Mosse ainakin nauttii ratsastamisesta, varsinkin, kun sen kanssa tekee niitä vaativimpia koululiikkeitä mitä Mosse osaa! Niitä tehdessä Mosse reipastuu ja siitä kyllä huomaa, että se pitää myös siitä.

Kentän kunnosta johtuen emme silti voineet tehdä Mossen kanssa mitään erityistä... Kentällä ei ollut juurikaan edes lunta joten pohja oli kova ja alla oli vähän jäätäkin. Silti kenttä ei ollut niin liukas, ettei siellä olisi voinut mennä ollenkaan. Käyntiä pystyi menemään, muttei puhettakaan ravista tai laukasta. Käynnissä teimme Mossen kanssa sitten pohkeenväistöjä. Heti kun aloin pyytämäänkään hevosta väistöön, alkoi se tekemään sitä melkein kuin ihan itsestään! Eli, väistöt sujuivat ihan ookoosti mielestäni. Väistöjen lisäksi tein takaosakäännöksiä, jotka nekin onnistuivat ja Mosse tajusi heti että mitä pyydettiin. Kun tein takaosakäännöksiä kentän leveyshalkaisijalla ja tein käännöksen aina aitaa lähestyessäni, alkoi Mosse vähän ennakoimaan ja muka alkamaan tekemään käännöstä omin päin. Joten, tässä asiassa minun täytyi olla tarkkana ja pyytää hevosta ensin eteen päin ja vasta sitten takaosakäännökselle, ettei hevonen pääse ennakoimaan oman mielen mukaan. :) Tein myös muutamia avotaivutuksia uralla, ihan vain vähän taivutellakseni Mossea. Tein myös pysähdyksia ja peruutuksia vähän aikaa.

Ajattelin sitten kuvata kameralla vähän uutta materiaalia, mutta vähän hankalaahan se oli yhdellä kädellä saada mitään kovin laatukamaa... Mutta ajattelin, että parempi se kuin ei mitään! Selästä käsin nyt pystyin kuvaamaan jotain silloin kun Mossella oli löysät ja pitkät ohjat. Videolla me siis Mossen kanssa höpötellään ja köpötellään yhtä aikaa. Toivottavasti piditte videosta! :)