111: Kuolaintuntumalla

Olen iloinen! Lunta oli satanut sen verran että kenttä ei ollut oikeastaan enää liukas. Lumihan on oikeastaan nihkeää ja pitävää, kunhan se ei ole liian märkää ja sitä on sopivasti. Ja nyt sitä oli, joten kenttäkin oli kunnossa! Joka tapauksessahan olisin  ratsastanut Mossen tänäänkin, sitten ihan käyntityöskentelyllä jos ei muulla, mutta olipas kiva yllätys huomata hevosta hakiessani että tänään saattaa pystyä tekemään jo muutakin kuin käyntiä. Olihan kentän pohja alta kuitenkin vielä jäinen, eli kulmissa oli vähän liukasta ja laukatessa ei kärsinyt tekemään mitään tiukkoja käännöksiä tai pikkuvoltteja vaan hallittuja kaarteita. Kyllä, pystyimme tänään myös laukkaamaan!

Aluksi tein Mossen kanssa maastakäsinharjoituksia ennen satulaan nousua. Taluttelin Mossea kentällä ja tein pysähdyksiä sekä peruutuksia. Pyysin Mossea väistämään sivulle päin, eikä minun tarvinnut kuin astua Mossen toisen kyljen puolelle, nostaa kättä, napsutella sormia, maiskauttaa, niin poika kääntyi oikein mainiosti ja lopetti kääntymisen juuri sopivaan kohtaan sen jälkeen kuin minäkin pysähdyin paikoilleni. Pyysin Mossea myös ravaamaan pikku pätkiä ja siitä suoraan pysähdykseen. Pysähdyksen merkkinä minä itse pysähdyn radikaalisesti ja nostan käteni pystyyn, ja sadasosasekunnissa Mossekin nosti päätään, ettei törmäisi minuun ja pysähtyi hyvin äkisti. Eli siis, Mosse on oikein kuuliainen poika maastakäsinkin, ainakin kentällä työskenneltäessä. 

Hah, löyty tälläinen kiva kuva jossa on tapahtumassa ilmeisesti hevosen kiinniotto? :D

Vielä ennen satulaannousua kun laitoin ohjat kaulalle ja otin ohjista vähän ylempää kiinni ja pyysin pienin liikkein suun oikeasta suupielestä ja ohjasta taivuttamaan hevosen päätä oikealle. Saman tein vasemmalle puolelle. Mosse taivutti päätänsä aluksi oikealle tosi hyvin, mutta vasemmalle se ei jostain kumman syystä taivuttanutkaan päätänsä heti. Jouduin vähän avittamaan Mossea, ennen kuin se hoksasi mitä pyysin. Sen jälkeen Mosse teki tämän kummallekin puolelle oikein kivasti. Sitten nousin satulaan ja tein saman harjoitteen selästä käsin. Ja selästä käsinhän tämä onnistui vielä paremmin. :D Alkuverkassa taivuttelin samaan tapaan Mossea puolelta toiselle samalla kun mietin, että mitä tänään keksisin Mossen kanssa. Alkuperäisenä ajatuksena olivat pohkeenväistöt, mutta suunnitelmat muuttuivat.

Huomasin nimittäin, että pysähdyksissä ja pidätteiden jälkeen Mosse jäi ikävän tuntuisesti painavalle kädelle/kuolaimelle. Tämä johtui varmasti siitä, että taukoa on ollut... Siinä samalla ajattelinkin sitten paneutua tähän "ongelmaiseen". Ihan turhaan minun olisi ollut alkaa pohkeenväistöjä vetämään, kun Mosse ei ollut suustansa hyvänä. Aloin harjoittelemaan tätä asiaa siten, että tein uralla neljään kohtaan, joka sivun keskelle pysähdyksen käynnissä. Pysähdyksessähän Mosse painoi päätänsä kuolaimelle, mikä oli raskasta kädelle. Mutta minäpä seisoin niin kauan paikoillaan, sama kuolaintuntuma ja käden asento paikallaan eikä mitään muuta. Hetken päästä Mosse nosti päätänsä kevyesti, ja paine katosi kokonaan. Silloin kehuin Mossea heti, ja vasta sen jälkeen pyysin Mossen liikkeelle. Mosse toimi juuri halutulla tavalla, ja olin tyytyväinen omasta kekseliäisyydestäni. Mosse toimi juuri halutulla tavalla, ja muutamien toistojen jälkeen Mosse muuttui paremmaksi ja paremmaksi suustansa. Pian painetta kädelle ei ollut enää ollenkaan, ei edes pysähdyksissä! Mossen suu alkoi ihan selvästi toimimaan paremmin, kun vain minä opin ratsastamaan sitä. Sen suukin oikein vaahtosi valkoista, kuohkeaa kuolaa. :D Tästä on hyvä jatkaa!

Samaan aikaan kun paine katosi, hevonen herkistyi pohkeelle ihan uskomattoman paljon! Siis nytkö minä opin ohjastamaan hevostani oikeista naruista?! Mosse tuntui jopa niin eri hevoselta, se toimi niin kevyenä edestä ja samaan aikaan pohkeesta. Joten, voitte kuvitella miten hyvä mieli minulla oli, kun koko lopputuntikin sujui mallikkaasti. Tein mm. muutamat pätkät avotaivutusta käynnissä ja ympyrällä työskentelyä. Laukatakin pystyin, mutta laukassa en voinut sen kummempia tehdä kuin muutamia ympyröitä ja uralla menemistä, sillä rajansa kaikella, oli kenttäkin laukassa vähän liukkaanlainen. Loppuverkassa päätin sitten tehdä ensin muutamat pohkeenväistöt lävistäjällä, ja nekin onnistuivat ravissa hyvin. Ravautin Mossen hyvin löysällä ohjalla, mutta kaarevalla kaulalla ja Mossella oli koko ajan reipas, hyvä tempo. Ravien jälkeen loppukäynnit, ja sen jälkeen hyvin tyytyväisinä talliin.