104: Tasainen ja lumeton kenttä

Niin, ainakin toistaiseksi. :D Tänään kävi naapuristamme eräs pienellä traktorillansa linkoamassa ratsastuskentän ja tarhan alkupään puhtaaksi lumesta, sitä kun oli kertynytkin ihan mukava määrä. Tarhan alkupää lingottiin pidemmälle kuin koskaan aikaisemmin Aatun kanssa, syynä siihen se, että Mosse on isompi hevonen joka tarvitsee enemmän tilaa käännöksiin silloin kuin jos se innostuu juoksemaan! Vielähän lunta ei ole koskemattomilla hangillakaan kuin ehkä 25-30 senttimetriä. Mutta talven myötä lunta saattaa olla reilusti 120 senttimetriäkin. Tuskin hevosellakaan silloin haluttaa hangessa tarpoa... Siksi on hyvä, että pidetään Mosselle mahdollisimman iso alue lumesta puhtaana. Mossellahan kulkee jo oma polkukin laitumen tarhan puolelta ratsastuskentälle, vaikka se kuitenkin vielä liikuskelee ympäriinsä laitumella.

Ennen kuin traktori ja lumilinko saapuivat pihaan, vein Mossen talliin karsinaan siksi aikaa. Ei ihan pystynyt jättämään hevosta ulos pimeään kun kaikki portit olivat avoina. Ei Mosse kauaa karsinassa ollut, vain sen aikaa kunnes hommat saatiin tehtyä. Äiti antoi Mosselle jonkin kasan heinääkin, jotka tämä herkkusuu oli jo ehtinyt syödä kun lähdin hoitamaan Mossen heti ratsastuskuntoon sen jälkeen kun lumityöt oli saatu tehtyä! Hoidin ja varustin Mossen jonka jälkeen menimme kentälle. Metsässä taisi olla poro-otus jälleen kerran, Mosse nimittäin reagoi siihen sen oloisesti. Tai eihän Mosse oikeastaan välttämättä tiennyt, että mikä siellä metsässä oli. Tai sitten se tiesi, mutta se oli jotenkin innoissaan tutuista porokavereista pitkästä aikaa.

Heti kentälle mentyämme nimittäin Mosse alkoi puhisemaan ja jäi tuijottamaan metsään päin. Kaula ylväästi kaarella kaikki lihakset jännittyneinä. Pää kohosi niin ylös kuin vain pystyi ja näytti siltä, että koko hevosen säkäkorkeus kasvoi ainakin viisitoista senttiä. Ja se puhina, se oli niin veikeän kuuloista! :D Mielestäni on hyvin komea ja ylväs näky, kun iso hevonen näyttää tuollaiselta sieraimet suurina. Itse kun vain juttelin Mosselle koko ajan rauhallisella äänellä ja talutin Mossen pikku hiljaa aivan metsän laitaan. Aluksi Mosse ei halunnut mennä yhtään lähemmäksi metsän laitaa, mutta ei mennyt oikeasti kauaa, varmaan minuuttiakaan kun seisoimme Mossen kanssa aidan vierustalla nuuhkien aitalankoja ilman mitään hätää. Taisi siellä olla poro/poroja, meidän kentän valot kun on sen verran tehokkaat että näkyi vähän kauemmaskin ja siellä ainakin näkyi jonkin eläimen jättämiä jälkiä lumessa.

Ratsastaminen sujui kivasti. En alkanut nyt mitään hirveää treeniä vetämään, alkutunnista tein käynnissä muutamat avot ja muutenkin keskityin taivutteluun ja ympyrätyöskentelyyn ja ravin tempoon ja tahtiin koko tunnilla. Kenttä ei ollut oikeastaan edes liukaskaan enään, mutta laukatessa Mosse kulki silti hönttimäisen varovaisesti ja laukka oli nelitahtista. Tovin siinä sitten jouduin rohkaisemaan ja tahdittamaan hevosen laukkaa, kunnes sitten yhtäkkiä kuin nappia painamalla Mossen laukka alkoi rullaamaan normaalia, kolmitahtista ja hienoa laukkaa. Myös äiti oli todistamassa tätä tapahtumaa. Tämän jälkeen Mossen laukassa ei ollut mitään sanottavaa. Mosse on vähän hassu, liinatessa ja irti juostessaan Mosse laukkaa niin hienoa, puhdasta laukkaa. Mutta sitten kun ratsastaja on selässä, ja jos on ihan hituisenkaan liukasta, ottaa Mosse aluksi niin sataprosenttisen varman päälle, ettei varmasti koidu ratsastajalle vaaratilannetta. Mosse taitaa huolehtia ratsastajastaan hyvin. Mutta heti pian sen jälkeen kun ratsastaja vain kertoo Mosselle, että joojoo, kyllä me nyt uskalletaan ihan rohkeasti laukata, niin Mosse alkaa ihan normaalisti laukkaamaan. :)