037: Tuuppailua ilman satulaa

Tänään ratsastin Mossen, otsikosta voittekin jo päätellä, ilman satulaa! Kun oli aika kiivetä taas Mossen selkään, apunani vain pieni jakkara, onnistui se tällä kertaa vallan mainiosti. Ei ongelmia, ja Mossekin seisoi niin hienosti. Samaan aikaan se kylläkin katseli metsään... Mitähän sielläkin oli.

Alkukäynnit menin siten, että ihan kävelin reippaasti vain uralla ja tein pääty-ympyröitä kumpaankin päätyyn tasapuolisesti ja ratsastin alkukäynnit samallailla kumpaankin suuntaan. Käyntien jälkeen otin tietenkin ravin, tällä kertaa en voinut ottaa kevyttä ravia, koska mentiin ilman satulaa, ja keventäminen on silloin aika hankalaa.  Joten, mentiin normaalia harjoitusravia. Ravasin muutaman kierroksen ja pitkillä sivuilla koitin saada hevosen liikkumaan reippaamin eteen päin. Samalla tein isot ympyrät päätyihin sekä keskelle. Vaihdoin suunnan lävistäjän kautta ja tein samat hommat toiseenkin suuntaan.

Alkuravailujen ja verkkailujen jälkeen päätin kokeilla pohkeenväistöä. Ihanaksi yllätykseski väistöt onnistuivat paremmin kuin satulan kanssa, varsinkin käynnissä! Mosse on niin mukavan herkkä ilman satulaa, siis pelkälle istunnalle ja painoavuille, joten oli hyvinkin mukavaa kun väistöt onnistuivat kumpaankin suuntaan käynnissä niin kivasti! Käyntiväistöjen jälkeen kokeilin samaa ravissa. Tehtävähän oli seuraavanlainen, molemmissa askellajeissa: Lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle ja siitä haluttuun suuntaan väistö, eli siis joko oikealle tai vasemmalle.

Ravissakin väistöt onnistuivat hienommin, vaikka vähän ristiaskeletta olisin halunnut enemmän vielä... Mutta tyytyväinen olen, vaikkei täydellisesti mennytkään, meni se silti paremmin kuin aikaisemmin! Väistöt oikeaan suuntaan ovat muuten helpommin tehtävissä kuin vasempaan, ainakin omalla kohdallani. Sekä hevosella että ratsastajalla on aina jompi kumpi puoli vahvempi tai heikompi.

Väistöjen jälkeen otin hieman taukoa, eli annoin hevoselle pitkät ohjat ja välikäyntejä otimme siis. Olin kyllä niin tyytyväinen näihin pohkeenväistöihin! Harmittaa toden teolla, että kukaan ei ollut kuvaamassa... Fiilikset olivat kyllä todella iloiset, kun saatiin yhteistyö pelaamaan todella hyvin tänään!

Kun aloimme laukkaamaan, Mosse nosti laukan todella nätisti ja kerta heitolla. Mossen laukka ilman satulaa on tosi mukavan tuntuista ja pehmeää, siinä on kiva istua. Vaikka Mossella korkea säkä onkin, niin eihän sään päällä nyt istuta, niin ei sekään häiritse. Muuten Mossella on melko leveä ja tasainen selkä. Ja taas laukkaamiseen. Laukkasin kumpaankin suuntaan, tein nostoja aina siellä sun täällä ja tein ympyröitä päätyihin sekä keskelle kenttää.

Normi laukkailujen jälkeen päätin kokeilla jotain muuta, tässä tapauksessa laukanvaihdot olivat suunnitelmissani. Tein vain yksinkertaiset vaihdot kumpaankin suuntaan lävistäjän keskellä. Vaihdot tuntuivat todella jänniltä ilman satulaa, hyvällä tavalla. Siinä istuessani tunsin todella hyvin jokaisen jalan liikkeen, ja juuri vaihtohetkelläkin oli hauska tuntea, miten mikäkin jalka nousi maasta ja niin edelleen.

Tämä postaus meni aika lailla hehkutteluksi ja fiilistelyksi, mutta kun olen vain niin iloinen vielä tälläkin hetkellä tämän päivän ratsastelusta! Kaikki vain onnistui jotenkin niin nappiin ja oli vieläpä niin hauskaakin! :) Harmittaa, aina silloin ei ole kuvaajaa kun kaikki on parhaimmillaan...