lauantai 28. heinäkuuta 2012

044: Okserin ylitystä.

Tänään oli oikein antoisa estetunti Mossen kanssa! Alkutunnista lämmittelin tietysti Mossen hyvin ravissa ja laukassa. Tein pääty-ympyröitä kumpaankin päätyyn ja laukkasin uralla kevyessä istunnassa reippaasti eteen päin. Tällä tunnilla harjoittelimme tehokasta jumppasarjaa, mihin kuului kaksi puomia ja kaksi estettä siten, että ensimmäiseksi lähestyttiin maapuomille, puomilta seuraavalle esteelle (ristikko) taisi olla 2,3 m etäisyys, ja ristikon jälkeen tuli taas maapuomi 2,7 m päähän. Puomin jälkeen tuli taas 2,7 m päähän seuraava este. Tämä jumppasarja oli oikein tehokas, jossa hevonen joutui keskittymään askeleisiinsa ja oikeastaan sarjan tavoitteena oli saada hevonen hyppäämään oikealla tekniikalla ja selkä pyöreänä. 



Alkutunnin laukka lämmittelyjä. 





Jumppasarja sujui loppujen lopuksi todella hienosti! Hevonen ei pahemmin kompuroinut ollenkaan askeleissaan, kuin kerran... Mutta niin, hienosti osasi Mosse katsoa askeleensa ja ponnistaa oikeista 
kohdista! Ja oli niin kivaakin, hymyssä suin hypittiin. :)


Ekan kerran tulin jumppasarjan ravissa, Mossella ainakin hieno, korkea raviaskel. Venyy, venyy!




Yllä olevas kuvassa hevosella ainakin on pyöreä selkä. :D




Iloinen naamataulu.

Sitten otettiin jumppasarja pois ja laitettiin pystyyn tämmöinen okseri, ensin korkeutena 70 cm, jonka jälkeen nostettiin 80 cm:n korkeuteen. Mosse hyppäsi oikein kivasti, ja itsestänikin tuntui tosi kivalta hypätä vähän isompia ja pitempiä loikkia!





Tärähtänyt kuva... Mutta Mosse venyy kivasti!



On se Mosse niin hieno... <3 Ja este ei ole kuin 80 cm, kuinka korkeita se oikein pystyisikään hyppäämään? 




Ja sitten loppuravailuja pää alhaalla, eteen alas ja selkää venyttäen. 


Taputukset ja kiitokset!

Ajattelin käydä loppukäynneiksi kävelemässä viereisillä pelloilla ja metikoissa. Aluksi kylläkin talutin Mossea vähän aikaa siellä pellolla ja metsässä, mutta nousin kuitenkin paluumatkalla takaisin satulaan, koska en jaksanut itse enää kävellä. Laiska minä...


My best friend. <3


Ja tähän lopuksi laitan vielä tälläisen kuvasarjan siitä meidön kömmähdyksestämme jumppasarjalla. Hyvä, ettei kaaduttu nokillemme kumpikin! Askeleet ja istunnat meni meillä aivan sekaisin, koska lähestyminen oli huono. Mutta onneksi Mosse pelasti tilanteen ja korjasi tasapainonsa hienosti!



(Klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin näet paremmin.)


4 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus! :) Mikä on korkein este jonka olet Mossella tähän mennessä hypännyt? Hurjan näkönen tuo viimenen kuva sarja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtaa olla se korkein este Mossen kanssa nyt tuo 80 cm okseri. :D

      Poista
  2. Meetpä pitkällä ohjalla... Heppa kaatuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, eipä ole hevonen kaatunut kertaakaan. Enhän minä mikään esteratsastaja olekaan, kuten hevonenkin on koulupainoitteinen. Esteitä ollaan hypätty jumppamielessä ja mielenvirkistykseksi! :) Enemmän minua silti kauhistuttaa nähdä, miten tiukalla kuolaimella hevosia pidetään esteradoilla, suu auki juoksevat sitten kipua pakoon.

      http://youtu.be/0a-aV0Rsxmg

      Tuokin video varmaan kertoo enemmän, kuin muutama minun kirjoittamani lause.

      Poista

Lähetähän terveisesi alla olevaan kommenttiosioon!