040: Tauko ohi, ainakin toistaiseksi!

Nyt on meidän pieni ratsastelu taukomme ohi, joka kesti neljä päivää! Mosse sai kengän takaisin jalkaansa tässä vähän aikaa sitten, ja pidetään kaikki peukut pystyssä, että sillä nyt pysyisi nämä kengät jalassa pitemmän aikaa! Kuitenkin tämä oikea takakavio oli ehtinyt lohjeta jonkin verran, joten saattaapi olla, että joudutaan tilaamaan jotain ainetta, olisiko jotain kaviokittiä, jotta saataisiin naulat lyötyä kunnolla siten, että kenkä jalassa pysyisi. Voi, voi Mossen pehmeitä kavioita... Nyt täytyy ottaa ihan tavaksi ja joka päiväiseksi/iltaiseksi rutiiniksi se, että kastellaan vedellä Mosselta kaikki ruununrajat kavion yläpuolelta ja hinkataan samaan aikaan juuriharjalla. Tämän pitäisi kiihdyttää kavion kasvua! Toivotaan että tuloksia syntyy jo jonkin ajan päästä. :)

Ja ratsastelut! Ettei voi kuvitellakaan, miten ihanalta tuntui istua satulassa neljän päivän jälkeen. Sitä ennen olin vain istunut kaikkialla muualla, paitsi satulassa, ja tänään kun nousin satulaan ja istahdin siihen, koko kroppani sai jonkin hyvänmielen tunteen! Siihen istahtaminen tuntui niin hyvältä ja luonnolliselta, ja kun Mossen satula on muutenkin niin miellyttävä ja mukava istua. Ja varsinkin omassa selässä tuntuu hyvältä, satulaan kun menen istumaan, oikenee kaikki paikat ja ryhti tulee suoraan ja luonnolliseksi. Olen ratsastanut 10-vuotiaasta aika tiuhaan tahtiin, 11-vuotiaasta tähän asti lähes 5-6 krt/viikko... Olen lukenut ja kuullut, että kun nuorena ratsastaa paljon, ikää tullessa lisää selkävaivat ovat yleisiä juuri sen takia, koska nuorena selkä on ollut "rasituksella". Voi ei, toivottavasti minusta ei rampaa tule!

Mutta ratsastelut! Mosse oli selvästi tämän tauon jälkeen mieleltään niin vireä ja virkeä kuin vain hevonen voi olla! Ihan alkutunnista asti Mossella oli hyvä eteenpäin pyrkimys ja vauhti. Varsinkin laukatessa tämä pirteys ja innokkuus näkyi. Kun olin nostamassa laukkaa, ja sitten kun sen nostin, Mosse oikein inahti iloisena noston yhteydessä! Ja sitä se teki lähes kaikissa nostoissa. Muutenkin Mosse oli laukatessa todella reipas, ja teki muutaman spurtinkin... Ja jotenkin tuntui, että Mosse oli niin valppaana ja kuunteli kaikkia apujani, pienintäkään merkkiä, koska odotti, milloin mitäkin tapahtuu ja mitä tehdään. Varsinkin yhden laukannoston yhteydessä en ehtinyt kuin ajatella mielessäni sanan "laukka", ja Mosse nosti laukan äärettömän nätisti, enkä minä ehtinyt tehdä pienintäkään liikettä yhtään millään! Suustani pääsi vain: "Oho! Täähän nosti pelkällä ajatuksella laukan!" 

Vitsit, että oli kyllä mahtavaa ratsastaa Mossella tänään, Mossestakin tuli ihan iloinen hevonen, ja se jaksoi vielä loppukäynnitkin kävellä niin reippaasti kuin vain voi, ilman että minä olisin tehnyt mitään, tai edes käskenyt sitä liikkumaan käynnissä reilusti eteen päin.