120: Pitkästä aikaa kannuksilla

Tänään huomasin, etten ole ratsastanut Mossella jo toviin kannuksilla. Yleensä mukanani on aina ollut kouluraippa tai joskus ei raippaa ollenkaan. Siksi ajattelinkin ratsastaa Mossen kannuksien kera tänään. Ja olin kyllä hyvin positiivinen tämän päiväisen jälkeen! Mosse tuntui ihan eri hevoselta reippaudeltaan ja herkkyydeltään! Ihan alkutunnista alkukäynnitkin Mosse käveli oikein isoin askelin. Minun ei tarvinnut edes varsinaisesti pyytää hevosta eteen päin, mutta pelkkä kannuksien olemassa olo reipastutti hevosta niin, että se toimikin myös niin ihanasti koko tunnin! Väistättävät pohjeavut menivät ihmeellisen hyvin läpi. Tässä tuli taas huomattua näiden apuvälineiden oikeasti apu, minkä ne antavat. Ja raipalla ja kannuksilla apu on toisenlaista. Ja varmasti Mosse toimi tänään niin hyvin, koska sillä ei ole menty kannuksilla vähään aikaan, niin tänään se oikein sitten korostui.

Aloin treenaamaan avotaivutuksia, ensin käynnissä muutaman kertaa. Menin ihan suoralla uralla pitkillä sivuilla. Avot onnistuivat todella hyvin, eikä käynnin vauhtikaan muuttunut hitaaksi ollenkaan! Sen jälkeen tein saman verran sulkutaivutuksia, ja nekin onnistuivat ihan yhtä mahtavasti. Tämän jälkeen tein avot ja sulut ravissa, mitkä nekin onnistuivat ihmeen tahdikkaasti. Tein kaiken tämän myös toiseen suuntaan. Väistöhommien jälkeen aloin laukkatyöskentelyyn. Mosse nosti laukat kerrasta, ei alkanut testailemaan laisinkaan. Ja kun me laukkasimme, oli laukka heti tarmokasta ja reipasta, selvästi kolmitahtista eikä ollenkaan epämääräistä Mossen "hui, minua pelottaa liukas kenttä" laukka. Kannukset vaikuttivat tähänkin varmasti, sillä Mossen laukka tuntui todella hyvältä ja sen ansiosta pääsin tekemään enemmän ja paremmin laukkatyöskentelyä, kun minun ei tarvinnut vain keskittyä laukan etenemiseen.

Vaikka minulla kannukset olikin, ei se tarkoita sitä, että sain hevosen toimimaan paremmin niitä käyttämällä. Päinvastoin, minä en käyttänyt koko tunnilla kannuksia. Riitti vain, että kannukset olivat jaloissani ja hevonen tunsi ne. Minä en voi käsittää ollenkaan, miten jotkut ihmiset hermostuessaan alkavat paukuttamaan teräviä ja kovia kannuksia hevosen kylkiin. Siitä syntyy veripahkuroita, ja varmasti hevosella on kipuja ja se turtuu vain kyljistään. En ikinä ole ratsastanut hevosia kovan käden linjalla. En pidä pohkeiden paukuttamisesta, ohjista nykimisestä, raipalla lyömisestä enkä nimenomaan kannuksilla hakkaamisesta. Tätä kaikkea olen nähnyt omin silmin, ihan jopa aikuisilta "ammattitaitoisilta" ihmisiltä, ja se on surullista. Silloin kun oma taito ei riitä, väkivalta astuu kuvioon. Hevosten kanssa ei saa käyttää missään nimessä voimakeinoja. Onhan Mossekin välillä sellaisella tuulella, että se vaatii topakkaa ratsastusta, eikä sille saa antaa periksi. Mutta ikinä en sortuisi edellä mainittuihin juttuihin. Mosse kun on muutenkin jo sen verran herkkä poika protestoimaan, niin jos joku Mosselle joskus tuolla lailla tekisi (mitä en todellakaan toivo ikinä tapahtuvan!!!) saattaisi olla, että Mosse heittäisi muutaman etu- ja takaperin voltin ilmassa.

Ensimmäisen hevoseni Aatun kanssa opin herkkyyden jalon taidon hevosten kanssa. Mossen tultua jouduin opettelemaan enemmän juurikin tätä topakkuutta ja oikeasti minun täytyi opetella käskemään hevosta kunnolla. Aatulle kun riitti vain kertoa, mitä piti tehdä, ja sitä se teki myös niin kauan ennen kuin käsin lopettamaan. Mutta Mossella täytyy koko ajan muistaa ratsastaa ja ihan sama mitä tehtiin. Varsinkin välikäynneissä Mosse hyytyy ihan täysin, jos sitä ei muista pyytää siinäkin eteen päin. Mutta kyllä Mossekin toimii herkästi, kunhan sitä ratsastaa oikein. Se on aina kaikki ihmisestä kiinni, miten haluaa hevosensa toimivan. Hevoset ovat peilejä, niistä heijastuu ihmisten tunteet ja mielialat. Et voi kuvitellakaan, että jos olet vihainen ja kärttyinen ja haluat hevosen tekevän allasi hienoimmat piaffet ja passaget ronskin pohjeavuin ja pidättein, en usko, että hevoset haluavat tehdä yhteistyötä silloin. Itse pidän hevosia ystävinä, en pelkkinä työkaluina. Hevoset ovat sielultaan herkkiä eläimiä, jotka haluavat ystävällisyyttä ja varmaa sekä turvallista johtajaa. Hätäinen, epävarma ja meluisa ihminen ei sovi tähän kuvaukseen. Hevosten kanssa täytyy osata olla oikein, niin se vain on, koska muuten homma ei ole kummallekaan kivaa, ei ihmiselle, ei hevoselle,