020: Hauskaa Juhannusta Kaikille!

Juhannusfiiliksissä minunkin täytyy toivottaa teille kaikille hauskaa ja hyvää jussia! :)

Mosse toivottaa teille iloista juhannusta saunavastoja syödessä!

Eilen en oikein ehtinyt tänne postata mitään, koska lähdimme jo aamupäivällä Pudasjärvelle mummolaan syömään oikein hyviä grilli- ja juhannusruokia! Olimme melko iltaisella vasta kotona, ja kun tulin kotiin, tein iltatallin ja vein hevosen talliin. Tämän jälkeen lähdin naapuriin hyvän ystäväni luokse viettämään juhannusta tämän naapuri hyvän ystäväni, Matun, hänen siskonsa Fannin sekä vielä meidän kaikkien yhteinen ystävämme Nata. Meillä oli oikein hauskaa, pompimme trampoliinilla, herkuttelimme, joimme limsaa, katsoimme elokuvaa, pelasimme tanssipeliä Wiillä, sekä uimme uima-altaassa, vaikka vesi olikin vielä vähän kylmää :D Aamuyöhönhän asti siellä venähti...

Eilenhän Mossella oli vapaapäivä, joten tänään ratsastin poijan. Menin ensin kentällä ja teimme pohkeenväistöjä. Nyt on pakko kehua itseäni taas, koska olen kehittynyt! Olen kehittynyt sillä lailla, että pohkeenväistöt sujuvat jo paljon paremmin, joka meinaa, että hyvin. Väistöissä ei ole enää muuta ongelmaa, kuin se, että vauhti pysyisi reippaampana. Saan hevosen jo kulkemaan kaulastaan ja koko rungostaan suorana, enemmän ristiaskeletta kun saataisiin vielä peliin, niin sitten ollaan sujut! :)

Me ollaan nyt Mossen kanssa harjoiteltu satulaan ja selkään nousua... Tai tänään aloitettiin vasta ihan varsinainen treenaus, ja sitä me nyt tehdään ihan joka ikinen kerta, kun Mossen selkään ollaan hyppäämässä. Mosse on hieman malttamaton satulaan nousussa, ratsastaja ei kerkee kunnolla kyytiin, kun Mosse lähtee jo kävelemään uralle. Ei Mosse tee mitään pahaa tuossakaan, meidän täytyy vain opetella kärsivällisyyttä, ja sitä, että Mosse malttaa toimia ihmisen mielen mukaan eikä oman päänsä. :D

Ja harjoittelumme menivät näin; Ihan normaalisti yritin satulaa nousta, ja nousinkin, mutta yllätys, yllätys, Mosse liikkui ja hyppäsin saman tien alas. Kävin taluttamassa Mossea kierroksen kentällä ja pysäytin sen uudelleen samaan kohtaan. Taas nousin satulaan, ja Mosse liikahtii, hyppäsin alas ja kierros, uudelleen. Välillä tein vain siten, että nojasin jalalla jalustimeen, enkä pongahtanut satulaan, vaan odotin maassa. Ja heti jos Mosse liikahti, niin uudestaan.

Tätä teimme varmaan vähän päälle 10 kertaa, kunnes Mosse seisahtui nätisti paikoilleen koko satulaan nousun ajan ja lähti liikkeelle vasta silloin, kun minä pyysin. Tätä meillä nyt olisi tarkoitus alkaa harjoittelemaan jatkuvasti, koska on hirmu tärkeää, että hevonen odottaa ihmisen selkäänsä, varsinkin maastossa!

Koulutuuppauksen jälkeen lähdin käymään maastossa kävelyllä, sitä samaa reittiä pitkin kuin viimeksi maasta käsin taluttaen, mutta tällä kertaa ratsain! Mosse oli tällä kertaa aivan mahtava ja rauhallinen, taisi olla tyytyväinen ja rento, koska tuntui että Mosse kulki madellen eteen päin. Itikoita oli kauhean paljon, ja ne häiritsivät meitä ikävästi, joten ei käyty kauhean pitkää lenkkiä, käännyttiin niiden kahden puusillan jälkeen takaisin päin... Oli kuitenkin mukava käydä kävellen loppukäynnit juhannusmaastossa!