018: Erikoispostaus; Kuinka minusta tuli ratsastaja?

Sain eräältä lukijaltani toiveen, missä kuulisitte sen, miten minusta on tullut ratsastaja ja miten ole kehittynyt ratsastajana. Tässä nyt kerronkin teille, miten minusta tuli ratsastaja.

Tarina alkaa siitä, kun 10-vuotiaana hurahdin kaverini kanssa ratsastukseen syksyllä 2009. Aloimme käymään sinä syksynä Hannan Vuonohevostallilla ratsastamassa shetlanninponeilla, Ilarilla, Onnalla ja Nukalla. Ehdin käydä samaisella tallilla myös yhden 3 pv syyslomaleirin. Hannan luona opin kaikki tarvittavat alkeet pienien ja suloisten shetlanninponien huomassa! Kuitenkin talli lopetti toimintansa melko pian toimintansa, vain hieman alle puolen vuoden jälkeen siitä, kun minä aloin siellä käymään.

Minä ja Onna-poni valmiina lähtöön!

Hannan tallin jälkeen jouduimme tietysti etsimään uuden paikan, nimittäin en ollut todellakaan lopettamassa harrastusta siihen, vastahan me alkuun pääsimme! Uusi mukava paikka löytyi, nimittäin islanninhevosvaellustalli Ku-Ru talli. Siellä aloin ratsastamaan varmoilla islanninhevosilla, suurimmaksi osaksi maastossa. Issikoilla vain on niin mahtavaa vaeltaa luonnon kauniissa maisemissa niiden varmuuden vuoksi!

Toki minä aina kentälläkin otin tunteja aina kun se oli mahdollista. Ku-Rulla opin jo ratsastamaan niin hyvin, mitä normaali aloittelija osaa. Kesällä 2010 kävin Ku-Rulla myös 5 päivän este/yleisleirin, jossa opin hyppäämään Tritla-nimisella issikkatammalla. Leiri oli oikein mahtava ja ikimuistoinen!

Minä ja Tritla-poni talvella.

Tässä ratsastan tuolla vaalean ruskealla hevosella etunenässä Fifa-nimisellä tammuskalla.

 

Islannin pörröpäitä vasemmalta; Birta, tamma (tuo harmaa), Lyykka, ruuna (keskellä tuo vaalea) sekä Domino, tamma tuo kirjava hevonen tuossa oikealla.

Vasemmalta; Prinssi (ruuna), Lyykka ja Birta.

Ku-Run tallin kesäleirin jälkeen menin sinä kesänä vielä Taivalkoskelle Harjakko-tallille viiden päivän yleisleirille. Harjakossa oli pääasiassa irlannin cobeja, mutta myös yksi suomenhevostamma sekä kaksi shetlanninponia. Hoitsuni oli Beauty O' Grove, nuori tinkeri tammavarsa. Harjakossa opin hyvällä ohjauksella taas hieman paremmin ratsastamaan, teimme kentällä perusratsasteluja sekä esteitä hypimme. Maastossakin kävimme pari kertaa. Harjakko-tallin kesäleiri on todella ikimuistoinen, muistan vieläkin kaikki hauskuudet ja leirikasteet sekä vankkuriajelun kärryillä kaupungille Joonatan-tinkeri orin vetämänä! Harmi vain, kun minulla ei ole lainkaan kuvia tuosta ikimuistoisesta tallista, joka myös lopetti toimintansa...

Sinä samaisena syksynä, kun olin 11-vuotias meille tuli mahtava mahdollisuus laittaa oma hevonen viereisellemme uudelle ratsastuskoululle vuokrakarsinapaikalle. Olin tietysti niin innoissani koko asiasta! Armoton etsintä meillä alkoikin löytää sopivaa ensiponia. Äitini kanssa mietittiin, ettei osteta liian pientä ponia, koska sitten se jää liian pian pieneksi ja joudutaan taas vaihtamaan uuteen. Sitä myös ajateltiin, ettei osteta liian puskapollea, jotta pääsen kehittymään ratsastuksessa eteen päin heti oman ja uuden hevosen kanssa.

Tämmöinen ilmoitus bongattiin netistä, ja ilmoituksessa kaikki täsmäsivät juuri siihen, mitä me haettiin! Ilmoitus oli tämä;

Iso poni parempaan harrasteluun, kisoihin tai ratsastuskouluun

Myydään kaunis, 7 v. poniruuna, sk. 146 cm. Oikein hyväluonteinen ja kiltti, ei pahoja tapoja. Myös aloittelijat pärjää sekä hoitaessa että ratsastaessa. Noin he A -tasoinen, kisattu Liettuassa koulua (tuloksia nähtävillä) sekä esteitä (80 cm, ponnua vielä löytyy). Maastovarma, menee yksin ja kaverin kanssa, käyty myös uittamassa. Tottunut traktoreihin, autoihin yms. Tässä ongelmaton ja luotettava harraste-/kisakaveri koko perheelle, junnulle tai pienelle aikuiselle, myös ratsastuskouluun. Tämä poni on löytö! Valitettavasti en vastaa tekstiviestikyselyihin.Hintapyyntö- Puhelin , Email:, Paikkakunta: Kurikka

Voisiko parempaa sattumaa olla olemassakaan?! Poni vastasi kaikkiin toiveisiimme. Äiti kävi ponin omistajan kanssa kirjeenvaihtoa paljon. Kävi ilmi, että tämä poni oli täysveri arabi, mutta eihän se haittaisi ollenkaan. Monilla on kauheat ennakkoluulot arabeista, mutta minulla /meillä niitä ei ollut. Joten sovimme tapaamisen Kurikkaan Kauppilan tallille Aatua katsomaan... 19.9.2009 oli sovittu tapaaminen.


Aatu arabi oli juuri sellainen, mitä myynti-ilmoituksessa sanottiin. Paikan päällä hoidin Aatun ratsastuskuntoon, jonka jälkeen ensin tämän Aatun myyjä Miia esitteli Aatun taidot meille. Sen jälkeen minä koeratsastin Aatun. Poni oli oikein kiltisti, mutta omaa osamattomuuttani en saanut aluksi edes laukkaa nostettua. Tunnin jälkeen menimme kävelemään maastoon Aatun kanssa. Aatusta saimme heti sen käsityksen, että tämä se on! Tämä on juuri oikea. Ja kaupathan sieltä tuli.

Tässä kuva tutustumisreissustamme Aatun kanssa. Harmi vain, ei tajuttu ottaa ollenkaan ratsastusksesta kuvia, keskityttiin varmaan kaikki niin paljon pelkästään siihen hevoseen ettei tajuttu kameraa ottaa laisinkaan esille...

Vähän oli poni poika lihasköyhä ja laiha silloin, kun juuri oli tullut Liettuasta...

Aatua emme saaneet heti kotiimme, koska uusi talli täällä Kuusamon päässä ei ollut vielä valmistunut. Syyslomaleirillä kuitenkin menimme uudelleen Kurikkaan Aatua hoitamaan ja ratsastamaan kaksi kertaa päivässä viikon ajan. Yhden valmennustunninkin kävin Aatun kanssa siellä silloin... Aatu oli juuri samanlainen ja yhtä ihana kuin ekallakin kerralla kun Aatun olimme tutustumassa!

Vaikka Aatun kanssa alkutaipaleemme ei sujunutkaan aivan suunnitelmien mukaan, alkoi kaikki toimimaan parin kuukauden jälkeen siitä, kun Aatu saapui tänne Kuusamoon sinä jouluna Nurminiemeen. Suoraan sanottuna tuntui siltä, että en osannut yhtään mitään Aatun kanssa. Pikku hiljaa kaikki alkoi kuitenkin sujumaan todella hyvin. Tuntui aivan siltä, että minä kehityin Aatun kanssa ihan silmissä. Poni poika oli juuri oikeanlainen opetusmestari, vaikkei me mitään vielä erikoisempia koulukiemuroita tehtykään. Aatu ei ollut automaatti, joten opin aivan perusasiatkin kunnolla.

Viisi kuukautta sen jälkeen kun Aatu saapui Nurminiemeen, saimme potkut sieltä. Hätähän siinä tuli, että minne poni laitetaan, vai pitääkö koko hevonen myydä pois? Tultiin siihen lopputulokseen, että aloimme kotiin rakentamaan omaa tallia ja pientä hevospitäjää...

Tuntuu siltä, että vasta kotona pääsin kehittymään ratsastajana huimasti. Aatu sopeutui kotona elämiseen paljon paremmin kuin vilkkaaseen työmaahan ja ratsastuskouluun, niinpä ponin rentoutuessa ratsastaminenkin alkoi sujumaan ja pääsimme kehittymään eteen päin. Tässä vaiheessa perusasiat olivat jo Aatun kanssa aikalailla hallussa, joten aloimme siinä sitten jo yrittää hieman muitakin ratsastukseen liittyviä juttuja.

Aatun kanssa alkoi jo perusratsastus sujumaan hyvin, askellajit nousi ja pysähdykset sekä peruutukset. Mitään erikoisuuksia kouluratsastuksesta en tuolloin vielä tiennyt...

Jei, minun ja Aatun estehyppelyt lähtivät tuommoisesta. :D

Aatuhan saapui kotiin 5.5.2010. Kesän olimme kotona ja syksynkin, mutta alkutalvesta Aatu muutti joksikin aikaa Lauran tallille, koska taas tuli hieman ongelmia ponin kanssa. Tai ei ongelmia oikeastaan, tarvitsi vain läpiratsastusta. Lauran tallilla osallistuimme Aatun kanssa valmennuksiin sekä Laura itsekin antoi paljon tunteja minulle Aatun kanssa. Aatun asumisaika venähtikin Lauran luona kolmeksi kuukaudeksi, ennen kuin ponin toimme taas kotia... Tuntuu siltä, että tuona kolmenakin kuukautena sain taas hurjan kehityksen ratsastustaidossani, koska olin Lauran opetuksessa sekä valmennuksissa, niin koulussa kuin esteissäkin.

Esteratsastuskin alkoi lopulta sujumaan ihan kunnolla.

Sitten hypittiin jo isompiakin loikkia...

Kunnes lopulta estekorkeudet olivat ratana 90 cm ja yksitellen 100 cm.

Jo tuosta lähin, vaikka osaankin hypätä tuon verran, olen aina ollut enemmän kouluratsastaja. Esteiden hyppääminen on silti ihanaa! Ja Aatun kanssa siitä ihanamman teki vielä se, koska se oikeasti osasi teknisesti hyppiä radat niin hienosti.

Koulua aloimme Aatun kanssa harrastamaan ja lopulta osasin jo Aatun ratsastaa muotoon ja paremmin alle, pohkeenväistöt ja perusjutut sekä vähän yritin jo Aatunkin kanssa harjoitella laukanvaihtoja. Kävimme paljon valmennuksissa, missä joka kerta opin enemmän ja enemmän. Valmentauduin tasaisesti koulua ja esteitä joka valmennuskertoina (2 pv valkut). Näin opin hallitsemaan kummankin lajin. Aatu oli mahtava heppa, koska osasi koota itsensä niin kauniisti ja kantaa kaulansa nätisti, sekä askeleet olivat mitä parhaimmat ja kauniit nekin! Koulutuomaritkin kehuivat.

Aatun kanssa kävin koko elämäni ensimmäiset kisat (jos leirikisoja ei lasketa) 29.5.2011. Osallistuin perusmerkin kouluohjelmaan sekä C-merkin kouluohjelmaan. Perusmerkin luokasta tuli toinen sija ja sininen ruusuke. C-merkin luokasta 5. sija prosenttein 59,72 %. Eli todella hyvin elämän ensimmäisiksi kisoiksi.

Aatun kanssa alkoi kaikki sujumaan niin hyvin ja hienosti, että aloimme jo harjoittelemaan kaikkea hienosäätöä. Aatuhan asui meillä kotona, ja kotona kaikkea myös keskenämme suurimman osan ajasta harjoittelimme. Silloin vuoden 2012 alussa kaikki oli jo niin hyvillä mallilla, että ensi kesänä oli suunnitelmana jo lähteä isompiin kisoihin. Kuitenkin 14.3.2012 tapahtui elämämme suurin käännekohta. Aatu arabi jouduttiin lopettamaan sen vakavasti sairastuttuaan hyvin äkisti.

Aatun kanssa opin niin hyväksi ratsastajaksi kuin tällä hetkellä olen, eli vajaassa kolmessa vuodessa. Monet voivat ihmetellä ensi kuulemalla sitä, että miten minä muka osaan ratsastaa kun en ole kuin 3 vuotta harrastanut ratsastusta, mutta siihen minä vastaan siten, että toiset kehittyvät hyvin nopeasti, toiset eivät tunnu taas kehittyvän laisinkaan. Minä itse olen tämä ratsastaja, joka on kehittynyt nopeasti oikeanlaisen hevosen kanssa sopivaan tahtiin.

Nykyisin minulla on Mosse, jonka kanssa toivottavasti tulen oppimaan kaikki VaB+ tason asiat. Tuntuu jo nyt, että olen Mossenkin kanssa vain kolmessa viikossa oppinut uskomattomia asioita, mitä sitten osaankaan kun on vuosi vierähtänyt?

Vaikka pääsääntöisesti ratsastukseni oppiminen on tapahtunut oman hevosen kanssa, olen aina silloin tällöin ratsastellut kavereideni ja muiden hevosilla. Osaan toki ratsastaa muitakin hevosia kuin omaani.

Tässä on teille kaikille tietopommi siitä, miten minusta tuli tämmöinen ratsastaja.
Toivottavasti piditte. :)