014: Eilisen päivän kuulumiset

Kaviot kunnossa, kaikki kunnossa. Eilen illalla, joskus seitsemän korvilla saimme kengittäjän lyömään Mosselle irtokengän takaisin jalkaan. Mosse antoi oikein hienosti itsensä kengittää, ja varsinkin kun heinäverkko nokan edessä sai mussuttaa niitä tyytyväisenä. Ja eihän Mossella nyt koskaan mitään ongelmia kengityksen yhteydessä olekaan ollut...

Mutta eihän yhden kengän  takaisin lyömiseen kauaa mene kaikkine vuoluineen sun muiden juttujen ohella. Aikaa ei mahtanut mennäkään kuin joku 15 minuuttia. Hyvä, kun kengittäjän kanssa tuumailtiin Mossea, että entiseen hevoseen verrattuna Mossessa ei ole väri eikä mikää muuttunut, ainoastaan koko. Siihen äitini tuumasi, että kunhan Riikka ei kasva kovin pitkäksi, ettei Mosse jäisi pieneksi. Tämä Jaana-kengittäjä siihen vain sitten, että kyllä Riikasta pitäisi melkoinen lipputanko tulla, jos Mossen meinaa pieneksi heittää! :D

Vähän vain harmittaa se, kun kuitenkin tämä Mossen vasen etukavio ehti lohkeilla ilman kenkää ihan alareunasta, niin sitten ei voinut naulojakaan lyödä kaikkia samoihin reikiin. Mossen kaviot ovat aika pehmeää materiaalia, ja vaikka laitumella nyt asuukin päivät, ehti se kavio hieman rikki mennä. Onneksi laitumella Mossen kaviot saa kosteutta ja siten se pääsee vahvistamaan pojan kavioita.

Kaikista hassuin tapahtuma eilen oli se, kun päivemmällä talutin Mossea laitumelle. Mosse lähti portin aukaistuani niin kauhealla kiireellä vetämään pois portilta, vaikka hevonen oli vielä "ns. kiinni minussa", koska en ollut päästänyt sitä irti. Ihmettelin vaan, et mikäs sille nyt tuli. En sen kummemmin miettinyt asiaa, vaan pyöräytin Mossen kohti porttia ja pistin portin kiinni ja päästin Mossen irti. Mosse lähti hyvin äkäisesti siitä juoksemaan. Ensin en huomannut, mutta sitten katsoin mihin suuntaan Mosse juoksikaan, huomasin poron keskellä laidunta. Ja siitäkös Mosse riemastui. :)

Poro yritti ensin lähteä kävelemään karkuun jättihevosta joka juoksi suoraan kohti, mutta pysähtyikin sitten paikoilleen ja jähmettyi siihen, eikä uskaltanut liikkua. Mosse hidasti vauhtiaan ja meni poron kanssa turvat vastatusten nuuhkuttamaan. Oli kummankin ilme niin huvittavan näköinen! Sitten - en tiedä kumpi teki aloitteen, ne lähtivät kauheaa vauhtia juoksemaan peräkkäin, poro edellä, Mosse takana, ja lopulta poro luikahti aidan ali takaisin metsään. Mosse pääsi tutustumaan oikein lähi etäisyydeltä poron kanssa.

Ja mikäs tässä eniten harmittaa, on se, etten saanut kuvattua yhtään mitään videolle enkä edes kuville, koska kamera oli käsieni ulottumattomissa ja taskussani vain kännykkä, jonka videolaatu ja zoomaus ovat niin huonoja, että niistä ei saa mitään selvää. Olisi kyllä tullut niin mainioita kuviakin tuosta tapahtuneesta!