016: Valmennusviikonloppu osa 1

Tänään oli valmennusviikonlopun ensimmäinen päivä. Nämä valmennukset olivat minun ja Mossen ensimmäiset yhdessä käymämme valkut tutun valmentajan kanssa, jonka tunneilla olen ennenkin käynyt monta, monta kertaa. Tänään otimme kouluratsastusta, todennäköisesti huomennakin, koska Mossen kanssa haetaan nyt mahdollisimman pian kaikki perusasiat kuntoon.

Joten tänäänkin ratsastelimme melko perusasioita, valmentaja harjoitti minulle ihan vain perus istuntaa ja ohjastuntumaa, sekä eteen päin ajavia apuja ja hevosta hiljentäviä apuja. Hirveän paljon kiinnitettiin huomiota istuntaan, tehtiin erilaisia harjoituksia, kuten pysähtymistä istunnan avulla. Ei ohjia vetämällä, vaan istunnalla. Ilman jalustimiakin mentiin jonkin aikaa, jossa istuntaa saa paljon paremmin juuri esimerkiksi pysähtymisiä ja siirtymisiä varten. 

En halua alkaa itserakkaaksi tai itseäni kehumaan aivan tajuttomasti, mutta minullakin on kuitenkin perusasiat hallussa. Istuntani on oikeasti hyvä, siinä ei ole paljoa valittamista. Pohkeetkin pysyvät suht hyvin oikealla paikallaan sekä ohjastuntumakin on omasta mielestäni sopiva. Ainahan on kaikkea hienosäätöä ja parantamista, enkä yritäkään sanoa, että olisin GP-tason ratsastaja, tai että pysyisin satulassa yhtä hievahtamatta kuin Kyra Kyrklund. Yritän vain sanoa, että perusasiat ovat minulla kuta kuinkin hallussa, mistä on hyvä lähteä parantamaan, kaikkea pikku hiljaa.

Hevonen oli oikein nöyrällä päällä ja teki töitä kuuliaisesti. Tänään oli vain niin hellepäivä ja aurinko paahtoi armotta suoraan kentälle. Hikihän siinä kummallekin tuli. :D Minulla taisi palaa niska ja kädetkin, nyt nimittäin niitä kirvelee hieman ja ovat ihan punaiset... Huomenna ei sitten olekaan niin hieno päivä valmennuksille, luvannut kaatosadetta koko päiväksi. Huomenna sitten kastutaan vastineeksi tämän päivän aurinkosäälle!

Ja tottahan toki kuvia sekä videoita tuli otettua, kiitos äitini! Mehutarjoilu satulaankin onnistui treenin välissä.

Yllä olevasta kuvasta näkeekin, miten Mosse on juuri oikean kokoinen hevonen minulle. Pohkeet yltävät juuri oikeaan paikkaan. Ratsastaja pystyy hevostaan ratsastamaan kaikista parhaiten silloin, kun hevonen on oikean kokoinen ratsastajaansa nähden. :)

Pysähdys, hevosen pää jäi vain ylös...

 "Kiitos hevoinen, kiitos paljon!" :)

Ja laukkaa, hop hop!

Tähän postaukseen tuli nyt paljon kuvia, mutta kuten sanonta kuuluu, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! Tai no, itse asiassa en tiedä luokitellaanko tuota kuvamäärää vielä kauhean suureksi...