006: Kohti ääretöntä, ja sen yli!

No ehkei nyt ihan sentään... Tänään kyllä hypimme Mossen kanssa yhdessä ekaa kertaa esteitä, ja täytyy myöntää, että mukavaa oli, vaikkei me äärettömyyksiin hypittykään! Tosissaan, ei tehty mitään kaameita korkeusennätyksiä, aika matalia hyppyjä tehtiin ja haettiin tuntumaa. Minulla itselläni on vielä tyyli hakusessa mukautua Mossen hyppyihin, vaikka Mosse onkin mahtavan kuuliainen esteillä, keskittyy ja kulkee sopivalla vauhdilla ja hänellä on helpot hypyt istua. Mutta kun minulla on ollut taukoa, ehkä noin kolme kuukautta, kun viimeksi esteitä hyppäsinkään! :D Edellisen hevoseni, Aatun, kanssa me kyllä paljon hypittiinkin, mutta oli aivan eri asia hypätä pienellä ponilla, 146 cm säkäisellä, 90 cm esteitä, kun ponin hyppyvoima ja ponnistus on niin "räjähtävä", joten hyppyyn oli lähdettävä nopeasti ja heti mukaan. Mutta Mosselle tuommoiset korkeudet ole mitään, ei tietenkään, kun on iso hevonen kyseessä, (ehkä Mossella pitäisi hypätä 120 cm este, että tunne tuntuisi samal niin siksi hyppy tuntuukin paljon hitaammalta, ja kun minä olen tottunut niin nopeasti lähtemään hyppyyn mukaan, niin nyt taitaakin täytyä sitten mulla alkamaan harjoitella maltillisuutta! Mutta kuitenkin nuo estehyppelytkin sujuvat, koska perusasiat ovat kunnossa.

Joo, ei me tänään mitään huippulukemia hypittykään. Aikas matala tuokin pysty tuossa, mutta Mosse hyppäsi ne korkealla ilmavaralla! Oikein olen tyytyväinen ja edelleen iloinen tämän päivän tapahtumista! Sitäpaitsi meiltä puuttuu suojat jalkoihin seka putsit etukavioihin, niin jouduttiin sitten pintelöimään jalat. Pitäisi tilata nyt melko pian jostain eteen jännesuojat ja taakse vaikka hivutussuojat. Niin ja ne putsit myös. Itse pidän kumiputseista sekä neopreenisistä, mutta tarra tai joku muu helppo kiinnitysmekanismi niissä täytyy olla, itse en oikein pidä siitä, että esim. nämä kumikellot täytyy vetää kavioiden päältä tai jotenkin. Kätevämmät putsit ovat minun mielestäni juuri nuo tarralliset.

Ratsastuksen jälkeen purimme hevosen varusteista tuohon kentälle, jotta Mosse saisi piehtaroida hiekalla. On mukavaa saada kaikki kutinat pois! Mosse antoi kiltisti riisua itsensä, ensin pinteleistä, sitten satulasta ja lopulta suitsista.

Vielä ratsastuksen ja piehtaroinnin jälkeen kävin taluttelemassa Mossea tuossa viereisellä pellolla, jotta hän saisi syödä hieman vihreää, missä yllätys, yllätys, ruoho aidan toisella puolella on vihreämpää ja pitempää! Takana näkyykin Mossen oma laidun...

Minäkin sitten rakastan omaa kypäräkampaustani, et ei sen puoleen. :)