009: Ei vaan onnistu, niin sitten ei onnistu!

Kyllä ketuttaa sitten niin vietävästi, koska en vain saa tällä koneella toimimaan kamerasta siirtämiäni videoita! Olen yrittänyt varmaan siitä asti, kun tämän kameran hommasimme, tehdä niistä videoista jotain, edes jotain.
Ja jos kysytään, että mikä mättää, niin kaikki! Okei, saan siirrettyä videot koneelle, mutta siihen se sitten jääkin. On se kumma, että vaikka olen kaikki ohjelmat käynyt läpi, yksikään niistä ei avaa näitä kyseisiä videoita. Joten arvata voi, ettei niistä sitten mitään pysty tekemäänkään...

Voisikohan syy olla se, että tämä läppäri on jo ikivanhus, vuodelta 2005 ja kamera on paljon uudempi, joten ne eivät vain täsmää toisillensa? En ole mikään insinööri ollenkaan, joten en tiedä. Harmittaa vain niin kovin, koska olisin todellakin halunnut tehdä teille kunnon videopostauksen tämän päivän videoista, joissa hyvä ystäväni Jenni ratsasti. Näkistte Mosse-mussukan "elävänä". Mutta nyt teidän täytyy toistaiseksi tyytyä pelkkiin kuviin ja kirjoituksiin... Mutta sen lupaan, että tulevaisuudessa laitan tämän asian kuntoon ja annan teille katsottavaksi kunnon videoita! :)

Sitten asiasta toiseen, kuten jo ylempänä kerroinkin, hyvä ystäväni Jenni kävi tänään testaamassa Mossea ensi kertaa. Jenni oli myös ahkera ratsastaja edellisen hevoseni Aatun kanssa. Tai miten sen nyt ottaa, ei hän aivan joka viikko kuitenkaan käynyt meillä!

On hassua, (tai oikeastaan en tiedä pitäisikö sitä sanoa hassuksi, kuvaisikohan jokin muu sana sitä paremmin?), että Mosse tuntui Jenninkin mielestä hyvin samankaltaiselta hevoselta kuin mitä Aatu oli. Ne eivät muistuta toisiaan paitsi ulkonäöltään (okei, onhan arabi nyt hyvin erilainen puoliveriseen hevoseen verrattuna rakenteeltaan, sekä suuri koko ero, mutta väritys nyt ainakin täsmää kummallakin samalla lailla) myös luonteeltaan. Kummallakin hevosella on saman oloinen luonne, kumpikin muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Mosse rakastaa ottaa laitumella laukkaspurtteja, niin teki Aatukin. Hoidettaessa ja ratsastaessa näiden hevosten samankaltaisuus vasta esiin tuleekin!

Aatu oli minulle kaikkein tärkeintä koko maailmassa, enkä koskaan uskonut menettäväni sitä. Uutta hevosta hakiessamme olimme varmoja, ettemme voi löytää enää "Aatu kakkosta". Ja ihan ymmärrettäväähän se onkin, joka hevonen on oma yksilönsä. Kuitenkin kävi niin, että Mossen me löysimme. Siellä jo ensi tapaamisellamme näin tämän hevosen luonteen, kuinka samanlainen se olikaan.

Joskus tuntuu siltä, että Aatun henki siirtyi Mossen kautta meille. Hullultahan se kuulostaa toki, mutta ehkä joskus on parempi uskoa itseensä, että maailma tuntuisi mukavammalta paikalta elää. Joskus on ehkä parempi tuudittautua omiin kuvitelmiinsa, vaikka se kuinka hullulta tuntuisikin.

Siinä sitä sitten ratsastellaan. Jennillä sujui kyllä todella hyvin siihen nähden, että ensimmäinen kerta oli kyseessä. Mosse on oikein mukava ratsastettava, vaikkei se oikeastaan mitään ilmaiseksi annakaan! Siksi Mosse onkin mahtava opetusmestari-tyylinen hevonen!

Jennikin pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa laukanvaihtoja oikein kunnolla! Ja Mossehan kilttinä, hienona poikana teki ne, kunhan ratsastaja pääsi ensin hieman enemmän jyvälle siitä touhusta. Varokaa vaan, kohta me tehdään Jennin kanssa (+ uljaan ratsumme Mossen kyydissä) laukanvaihtoja joka toisella!

Kyllä minä olen hyvin onnellinen siitä, kun löysimme Mossen. Voisi sanoa, että Mosse on toinen elämämme huippulöytö. Ainahan se on niin, että oli kellä tahansa hevonen/poni mikä hyvänsä, aina se on omistajalleen kaikista rakkain ja tärkein. Oli kyse sitten pienestä karvaturriponista, maastomoposta, ex-ravurista tai kisahevosesta, joka hevonen on elämältään yhtä arvokas.

Mossen hassu häntä 1.

Mossen hassu häntä 2.

Tuossa yllä olevassa kuvassa Mossen häntä näyttää aivan kuin joltain ketun hännältä! :D Tilannekuvat ovat yleensä hauskimpia. Ratsastaja täytyi sutata sen vuoksi, koska hän ei oikein ollut "edustuskunnossa" siinä kuvassa, tilannekuva sekin... Ja sen vuoksi, ettei hän halunnut tuota kuvaa tänne, ellen mä suttaisi sitä!

Vielä yksi juttu täytyy mainita, Jennin mielestä Mosse oli kauhean iso hevonen! Miten minusta Mosse tuntuu jo pieneltä verrattuna 170 cm hevosiin? Vaikkakin Mossenkin säkäkorkeus on 165 cm, eli ei ole kuin viiden sentin eroa. Tai sitten asiaan vaikuttaa myös Mossen lyhytselkäisyys? Tai pienen Mossesta tekee sen lutuinen luonteensa? Asiaan voi suhtautua monella tapaa...