024: Todellä märkää!

Tänään on koko päivän satanut melko lailla. Päivemmällä yritin kyttäillä, että milloin sattuis kohdalle vähiten sateinen ilma, että pystyisin Mossen ratsastaa täysin kastumatta. Nämä on näitä hienouksia ilman maneesia... Säätiedotuksien perusteella puolen päivän maissa ei pitänyt sataa niin paljon, joten sittenpä lähdin hakemaan hevosta laitettavaksi ratsastuskuntoon.

Ratsastaessa teimme alkuverkkojen jälkeen pohkeenväistöjä, aluksi käynnissä ja sitten ravissa molempiin suuntiin. Nykyisin olen hyvin tyytyväinen meidän käyntiväistöihin, vauhtikin jo pysyy kohtuullisena sekä ristiaskeleet ainakin pelaa ja hevonen on kaulastaan ja koko rungostaan suora. Ravissakin tämä väistö onnistuu, mutta vauhti meinaa hidastua ja ristiaskeleet eivät olekaan sitten niin vahvoja. Joten siinä on treenattavaa!

Puolet tunnistamme pysyttiin kuivana, koska ei satanut ollenkaan. Mutta sittenpä taivas ja pilvet alkoivatkin heittää vettä kuin sankosta kaatamalla. Arvata voi, miten minä kastuin, koska päälläni ei ollut kuin sadetakki ja normaalit ratsastushousut. Olisi varmaankin kannattanut laittaa ne tuuli/sadehousut... Nyt laitettiin tilaukseen vedenpitävät saderatsastuspöksyt, minulle, lähinnä ensi syksyä varten, mutta näköjään täällä kesälläkin riittää kylmiä ja sateisia päiviä.

Mossekin kastui aivan märäksi koko rungoltaan myöten, myös satulahuovan alta, koska huopakin kastui täysin. Kuitenkin kävin vielä viereisellä pellolla loppukäyntejä ottamassa, vaikka satoi ja oli märkää. Kierros käveltiin ja yhtäkkiä pusikosta kuuluikin kauheaa läiskintää ja läpsimistä! Mosse säikähti ja kaarsi oikealle laukassa. Minä vaan nauroin, koska tällä kertaa heppa säikähti isoa lintua. Taisi olla joku naaraspuolinen metsäkana lintu, joko metso tai teeri.

Aina jos hevonen säikähtää allani, joko pellolla tai maastossa, sanon vain, että ei mitään hätää, se oli vain joku isompi lintu. Tällä kertaa näin kävi, ja on käynyt vuosien saatossa ennenkin montakin kertaa. Kauheasti minua vain ihmetyttää se, että miten tuommoisesta linnusta voi päästä niin kaamea mekkala, kun se ylipäätänsä lentoon on lähdössä?!

Peltokävelyjen jälkeen täytyi Mosse jättää karsinaan hetkeksi, niin märkä se oli! Laitoin Mosselle semmoisen punaruskean kaulakappaleellisen fleece-loimen, johon saisi kuivattaa itsensä. Karsinaan toin vesisankon ja vähän heinää ajankuluksi. Omaksi ajankuluksi napsin pari kuvaa Mossesta, koska sellaisia kuvia en ole vielä ottanutkaan, missä Mosse olisi omassa karsinassaan!

"Pöö, mie oon ihan märkä ja lutuinen söppänä! Anna nami nyt heti!"

Nyt ennen iltatalliakin satoi vettä, ja lähes tulkoon koko päivän muutenkin. Vettä tulee niin paljon, että Mossen polut jo laitumellakin ovat täynnä lätäköitä. Myös Mossen jalat olivat aivan kuraiset, joten päätettiin putsata ne veden kanssa ennen talliin vientiä. Kaksi vihreää kastelukannua, kaksi ihmistä kastelukannet käsissään (minä ja äitini), sekä ihmettelevä hevoinen. Mosse taisi ihmetellä niitä kastelukannuja ihan toden teolla, eikä suostunut pysymään paikoillaan kun sitä pidin kiinni sillä aikaa kun äitini yritti saada jalkoja puhtaiksi. Hyöri ja pyöri siinä ulkona ympyrää. 

Sitten yritettiin näyttä Mosselle, että katsos, ei tuossa ole mitään pelättävää. Laitettiin vesi valumaan siitä kastelukannun suihkunokasta, ja Mosse sai nuuhkia sitä siinä sitten. Antoi turvansakin pestä aivan märäksi, eikä välittänyt mitään. Sitten lotrattiin etujalat, eikä välittänyt ja lopulta päästiin takajalatkin pesemään, eikä enää välittänyt yhtään mitään. Seisoi kuin tatti. Sitten hyvillä mielillä ja puhtailla jaloilla mentiin talliin, kuivaan ja lämpimään pois sateesta! Ei tässä enää muuta, kuin nuo sateet saisivat loppua ja tulisi KESÄ!