011: Kiitos kaikille ehdottaneille!

Nyt näyttäisi siltä, että toivepostaukseen hirveän moni ehdotti videopostausta! Ja siinä olen teidän kanssanne aivan samaa mieltä, jopa minä itsekin toivon kaiken aikaan, että saisin kuin sormia napsauttamalla tähän näin videon! :) Mutta nyt on tilanne juuri se, ettei se onnistu, joko minun tyhmyydelläni tai tietokoneeni antiikkisuudellaan...

Toiseksi eniten ääniä saivat varustepostaus sekä tallin ja tilojen esittely. Nämä ovat sellaisia vaihtoehtoja, jotka voisin heti toteuttaa, kuvien kautta tietysti! Olisikin aika hupaisaa, mikäli tekisin varustepostaukseen videokoosteen, missä esittelen kaikki Mossen tavarat. Ei mahdotonta, mutta hyvin hupaisaa...

Joten tähän ensialkuun voin luvata, että teen joko varustepostauksen, esittelen tallit ja tilat tai sitten teen kummatkin! Ajan kanssa nähdään...

Sitten, taas kerran asiasta ananakseen, tänään käytiin Mossen kanssa taluttaen tutustumassa meidän maastoihin. Taidettiin käydä aika pitkä lenkki kävellen, ainakin minulle tuli kauhea hiki seurata hevosta semmosta vauhtia! Selkäänhän sitä oli aluksi tarkoitus nousta, mutta hevonen oli jotenkin niin innoissaan ettei malttanut. Sitten päädyttiin taluttamaan Mossea, niin oppiipahan siihenkin, ettei maastossakaan ole aina niin kiire, ja että ihmistä täytyy kunnioittaa, oli se sitten satulassa tai ei.

Kyllähän Mosse hienosti siellä kävelikin vierelläni, vaikka kauhia kiirus nyt välillä olikin! Olipahan kerrankin ratsastajalle erilaista kuntoilua. Mossen kanssa kierrettiin takapelloilta talvisia hiihtolatuja pitkin (jotka tietysti nyt kesällä ovat hiihtolatuja ilman lunta) ja sitä kautta päästiin mahtavalle, melko uudelle leveälle hiekkatielle, joka on varmaan ainakin lähemmäs 10 km pitkä, jopa?! Tie on yksityisen rakennuttama traktoritie, joten liikennettä ei arvatenkaan ole. 

Matkan aikana, siis ennen kuin päästii hiekkatielle, kun kuljimme sieltä metikosta hiihtolatua pitkin, jouduimme Mossen kanssa ylittämään pari puista siltaa, jotka olivat ehkä noin kahden metrin ojan yllä! Hui kamala, mutta hevonen rohkeana ei pelännyt, vaikka ensin vähän pitikin katsella, että mikäs toi on. Täytyy sanoa, että itselle tuli kyllä ihan mahtava fiilis siitä, kun ylitimme hevosen kanssa puisen sillan! Jotenkin aina on kuvitellut sellaista tapahtuvan vain kirjoissa yms...

Tässä me nyt sitten ollaan tällä hiekkatiellä. Tiellä sattui olemaan porojen karvoja, joten arvatakin voi, että Mossella täytyi ihan kauhiana nuuhkuttaa näitä voimakkaan hajuisia tuoksuja! Onko se ihme, kun täällä porojen paratiisissa asutaan...

Meidän kummankin, siis minun ja Mossen varustukset ovat ainakin kohdillaan heijastimia myöten! Tuo oranssi värikin itsessään jo näkyy kauas...

Täytyy kyllä sanoa, etten ole ikinä mahtanut hevosen kanssa näin leveää tietä mennä, siis jos autoliikennettä ei lasketa mukaan kuvioihin. Tässä missä me nyt ollaan kuvassa, on tuo peltojen poikki kulkeva tie, joka muuttuu sitten metsäksi, kuten kuvassakin näkyy. Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun minä itse olen edes tuolla tiellä käynyt, vieläpä hevosen kanssa! Kerran viime talvena toki hiihtämällä käytiin jo vähän tutkailemassa, että mites jos täällä kesällä pystyisi ratsastamaan?

Tässä me ollaan jo paluumatkalla kotiin, jonkinmoista poseraauskuvaa yritettiin saada, vaikka Mosse olisi niin mielellään kävellyt koko aika eteen päin! Pelloilla oli myös kauhean iso parvi joutsenia, jotka sittemmin taisivat säikähtää meitä ja lähtivät karkuun oikein rytinällä. Olisikohan joutsenia ollut peräti 30-40?

Mossen mielestä paluumatkalla kaikki näyttikin vähän erilaiselta kuin tulomatkalla, eli lähinnä katseli naapurin korkeaa rehutornia ja kuunteli kova äänistä traktoria. Tällä kertaa Mosse ei meinannutkaan kävellä eteen päin, vaan pysähteli aina vähän väliä katselemaan ja kuuntelemaan. Mutta heti kun tämä kohta oli ohitettu, Mossesta tuli taas eteen päin puksuttava höyryveturi. :D

Heti kun tuttu koti ja laidun tuli näkyviin, Mosse rauhoittui silmin nähtävästi. Kyllä Mosse kodin jo tunnistaa jo näinkin lyhyen ajan jälkeen! Tuntuu ihan hullulta ajatella, että Mosse on ollut meillä vasta kaksi viikkoa! Siinä ajassa ollaan jo ehtinyt tapahtua monen monta asiaa, tuntuu aivan siltä, kun Mosse olisi ollut meillä jo ikuisuuden.

Ratsastuksen jälkeen suihkuttelimme Mossen jalat vesiletkulla, niin likaiset ja mutaiset ne oli. Aluksi piti vähän hyöriä ja pyöriä, mutta kyllä se siihen sitten asettui niin saatiin jalatkin puhtaaksi. :)